Mohin ulkoiluja ja kissarallia

Kuluva viikko on ollut varsin kiireinen. Ahneuksissani haalin useamman työvuoron, jopa viikonlopulle ja niiden ohessa olen opiskelijaparini kanssa tehnyt haastatteluja opparia varten. Litterointi onkin huomattavasti työllistävämpi prosessi kuin odotin, vaikka teams tallentaessaan litteroi kokouksen. Tekoäly ei kuitenkaan vastaa ihmisen tekemää ja virheitä oli aika paljon. Illat ovat venyneet myöhäisiksi ja aamuisin herään kuitenkin viimeistään jo kuudelta. Mistä lie tämänkin tavan olen oppinut. Tästä tosin Mohi tykkää, sillä kolliherra ilahtuu joka aamu suunnattomasti, kun joku ”hänen ihmisistään” herää ja kissapoika lyöttäytyy seuroihin.

Varsinaisia uutisia kissarintamalla ei tällä hetkellä ole. Mohi on jälleen löytänyt itsestään innokkaan ulkoilijan ja yleensä aamuisin käymme ulkoilemassa. Mohi nauttii ympäristön tutkimisesta selvästi enemmän nyt, kun ilmat ovat vähän lämmenneet eikä maassa ole lunta tai muutakaan ällöttävyyksiä. Kadutkin käytiin lakaisemassa niin sepelikään ei tunnu ikävältä tassujen alla. Yleensä ulkoilun jälkeen Mohi saa spurtit ja kotona vedetään rallia matot seinillä. Ehkä valjaiden irrottaminen villitsee kolliherran ja muistuttaa vapaudesta. Viikonlopulle on luvattu hyvää säätä ja varmasti touhuamme pihalla enemmän. Näillä näkymin sunnuntai on minulla vapaa, joten ei muuta, kuin tuplasturdi terassille, kissa sisään ja pihalle.

Meillä oli varsin vakaa päätös siitä, että kissa opetetaan kulkemaan ulkona valjaissa. Edelliset kissat olivat täysin sisäkissoja, mutta kaksosten kanssa harjoiteltiin ulkoilua pienestä pitäen. Mei oli se, joka varsin pitkään protestoi valjaissa oloa eikä suostunut hievahtamaankaan, kun valjaat puettiin ylle. Vanhassa kodissa asuessa molemmat pelkäsivät ulkona olemista, mutta uusi koti on huomattavasti rauhallisemmalla sijainnilla eikä ohi ajavaa liikennettä tai muita häiriötekijöitä juurikaan ole. Mohi oli se, joka varsin nopeasti muutettuamme alkoi pihalla tutkimaan ympäristöään. Mei taasen makasi terassikalusteilla protestoiden vapaudenriistoaan. Aikansa kuitenkin mökötettyään Meikin innostui liikkeellelähdöstä ja tytöstäkin kuoriutui innokas pihapiirissä liikkuja. Lopulta molemmat rohkaistuivat tepastelemaan pitkin naapuruston katuja, tullen aina toisinaan hieraisemaan itseään kanssakävelijän jalkaan, kuin varmistaakseen tutun ihmisen läsnäolon. Mikään nopea muutos ei siis ollut kyseessä, vaan valjaisiin opettelu vaati sinnikkyyttä ja kärsivällisyyttä ihmisiltäkin.

Kuluneella viikolla olin mukana kuuntelemassa Pyhä Birman kissa ry:n Birmaporinoita, joissa oli aiheena terveys. Uudelle kissanomistajalle ilta on varmasti hyvin antoisa, mutta itse en kokenut saaneeni siitä tiedollisesti irti oikein mitään uutta. Kivaa oli silti olla mukana kuuntelemassa ja vähän höpöttelemässäkin, vaikka en itse kovin aktiivisessa roolissa ollutkaan. Jälkikäteen jäin miettimään, että olisiko ruokakuppien puhtaus myös syytä mainita, sillä niiden säännöllinen pesu ei välttämättä ole ihan kaikille itsestään selvää. Yksi osallistuja kehui kovasti jotain shampoota kissan turkin pesemiseksi ja sen verran utelias olin, että päätin laittaa pullon tilaukseen ja kokeiluun. Mohi on nyt saanut arvioivia katseita sen suhteen olisiko aihetta käydä pesulla pitkästä aikaa. Olimme viimeksi näyttelyssä lokakuussa, joten silloin on viimeksi käyty pesullakin. Tuo tilaus tuli itseasiassa todella nopeasti, sillä kauppareissulla ollessa kilahti saapumisilmoitus puhelimeen. Sattuipa vielä niin, että paketti tuli samaan kauppakeskukseen, jossa asioin. Kaksi kärpästä ja sitä rataa! Samaisella reissulla olin jo toisaalta napannut kyytiin aikaisemman tilauksen, jossa oli odotetut kissanhiekkasäkit. Tiedossa olsi kaikenlaista puuhaa sisällä ja ulkona, eikä kiireet opparin kanssa hellitä ihan vielä. Seminaaripäivä on merkattuna kalenteriin 15.5.2025 ja sen jälkeen viimeistellään työ julkaisukuntoon. Lähellä, mutta niin kaukana. Vaikka työtä on vielä paljon, olen silti luottavainen siitä, että valmista tulee ajallaan.