FI*Purkinavaajan Kissala

 Oi oi! Kova oli yritys tarttua näppäimistöön jo sunnuntaina, mutta maaliskuulta asti lonkeronsa ulottuva to do-lista piti otteessaan. No, ei ehkä ihan, mutta kiirettä on pitänyt. Tehtävälistalla on kuitenkin ollut luottamustoimien hoitamista ja sunnuntaina laitoin myös kasvattajanimestä anomuksen kissaliitolle. Tämän julkaisun aiheena pitikin olla pitkän odotuksen alkamainen, sillä kissaliitto sivuillaan uhkailee noin kahden kuukauden käsittelyajalla uusille kasvattajanimille. Tästä johtuen yllätys olikin melkoinen saadessani jo eilen aamulla sähköpostia kasvattajanimeni hyväksymisestä. Anomukseni lähti kolmella nimiehdotuksella: Purkinavaajan, Ameizing's ja Kissakuiskaajan. Kissakuiskaaja oli enemmänkin mukana fillerinä, vaikka ihan kiva nimi sekin varmasti olisi ollut (en tosin edes tarkistanut onko se jo varattu). Purkinavaaja on ollut kissoihin liittyvä lempinimeni jo pitkään ja meidän teinimmekin tykkäsi nimiehdotksesta, joten sillä mentiin ykkösenä. Ameizing's olisi samalla viittaus edesmenneeseen Mei tyttöseen ollen samalla leikkimielisempi "amazing". Jos ja kun ensimmäinen pentueeni syntyy (mkä ei nyt varsinaisesti tule ihan lähitulevaisuudessa tapahtumaan) nehän toki voivat kantaa Ameizing-nimeä, ollen esimerkiksi Purkinavaanan Ameizing Dance. Noh, en nyt vielä tiedä, mutta pidän paljon sanaleikeistä ja sanojen merkityksillä leikkimisestä. Tästä syystä tykkään kovasti Purkinavaaja-nimestä, sillä vaikka se on leikkimielinen, on mukana kuitenkin kunniatehtävä kissojen purkinavaajana toimimisesta. 😉Nyt olen kuitenkin virallistettu pyhä birma kasvattaja, FI*Purkinavaajan. Makoisa, mutta samalla pelottava ajatus kaikkine vastuineen, sillä olen vastuissani varsin tunnollinen. Tavoite omasta kasvattajanimestä on nyt kuitenkin saavutettu ja nähtäväksi jää mitä se vielä tuo tullessaan. Jossain vaiheessa on tarkoitus perustaa kasvattajanimellekin omat some-tilit ja luoda verkkosivut. Tässä jälkimmäisessä tulee mieheni olemaan suureksi avuksi, sillä hän on varsin taitava verkkosivujen rakentaja, ylläpitäjä ja tekee sitä varsin mielellään. Hän on kasvattajanimen saamisesta yhtä innoissaan kuin minä. Näiden perustamista pitnää miettiä vasta myöhemmin, kun on jotain uutisiakin mistä kertoa, sillä Lilian ensimmäinen pentue menee yhteisomistuksessa olevalle kasvattajalle. Lilian 2. pentue tulee sitten minun nimiini 😊

Kissoilla on taasen ollut vauhdikas viikko. Pennut kasvavat, vaikka eivät enää ihan silmissä, mutta kasvu on tasaista molemmilla. Mohia lauman vanhimpana ei kuitenkaan voi kehua joukon rauhallisimmaksi, sillä yhtälailla kollipoika lähtee ralleihin mukaan. Kolmikon touhuja on hauskaa seurata, sillä usein asetelmana on 2 vs 1 tyttöjen lyöttäytyessä Mohia vastaan vaanien kumpikin tahollaan sopivaa hetkeä jahdin aloittamiseksi. Viola on silti edelleen se Mohin tyttö, sillä Lilialla menee yhä tunteisiin mikäli kokee jäävänsä alakynteen. Kasvua tässäkin pettymyksen sietämisissä on ollut, sillä sitä tapahtuu huomattavasti harvemmin. Liliastahan on ilmeisesti kasvamassa varsin muhkean kokoinen leidi ja todennäköisesti Mohin kanssa tulevat vielä käymään neuvotteluja kissalauman dominoinnista. Mohille lajitovereiden saaminen on tehnyt vain ja ainoastaan hyvää, sillä yksin jäätyään (lokakuussa 2024) mösjöö kaipasi huomattavasti enemmän ihmisiensä seuraa ja huomiota. Nämä kelpaavat edelleen ja Mohilla on oma vakiopaikkansa meidän sängyssä minun tyynyn vieressä. Tytöt taasen, kuten kuvastakin näkee, viihtyvät hyvin saunassa. He ovat ottaneet nimiinsä tuon kyseisen nurkkauksen, josta heidät usein löytää vierekkäin nukkumasta. Kuvassa Viola on oikealla ja Lilia vasemmalla. Ihan eri näköiset, eikö vain?  Ovathan he, mutta kauniiden tyttöjen sekoittaminen on toisinaan liiankin helppoa. 

 

Meidän kissat ulkoilevat valvotusti ja aina valjaissa tai häkissä. Häkin virkaa meillä toimittaa näyttelyissä käytetty tuplastrudi, joka on varsinkin kesäisin paljon käytössä. Ostin sen käytettynä ja se on jo vanha ja nuhjuinen, joten siksikin se on mainio tässäkin käytössä. Mohihan käy nyt ainokaisena näyttelyissä, joten siksikään ei tuplalle ole näyttelytouhuissa tällä hetkellä käyttöä. Meillä on suunnitelmissa cation rakentaminen, mutta emme ihan ole päässeet yhteisymmärrykseen siitä mihin se pitäisi rakentaa. Ehkä talvella saamme suunnitelmat lukkoon ja kesällä 2026 viimein rakennamme ulkoiluhäkin. Katsotaan, katsotaan! Sisällä ollessaan Mohi kyllä ilmoittaa varsin kärkevästi haluistaan mennä ulos. Tämä on aika säännöllisesti aamulla ja illalla. Kuluneella viikolla tosin säät eivät ole suosineet mösjöön toiveita ja ulos päästessään ulkoiluttaja on saanut kuulla Mohin mielipiteitä asiasta. Märkää, ällöttävää, sun syy! Tytöt harjoittelevat vielä valjaissa oloa ja käymme lähinnä omalla pihalla nuuskimassa maailmaa. Mohi reipppaana kävelee pidempiäkin matkoja. Viola on tytöistä selvästi paljon arempi ja mielellään viihtyy sylissä ulkona ollessaan, mikäli ei ole tutussa ja turvallisessa häkissä. Viola on tytöistä pienempi, eikä valjaat hänelle vielä täydellisesti istu. Meillä on kuitenkin myös kuljetusreppu tätä varten ja Viola pääsee tässä ihmettelemään ulkomaailmaa. Tosin tämäkin on varsin jännittävää, joten lyhyiksi jää nekin reissut. Lilia on ulkoilun suhteen siskoaan reippaampi. Hänkään ei ole Mohin kaltainen korttelipoliisi, mutta tepastelee muutamia askelia jo tutuksi tulleilla alueilla. Meidän kissat saavat ulkoiluilla varsin usein huomiota muilta ihmisiltä, jotka kehuvat niiden kauneutta ja kyselevät minkä rotuisia he ovat. Juttelenkin heidän kanssaan mieluusti ja osa kyseleekin rodusta vähän enemmänkin. Paljastui, että naapuristossamme on ainakin pari muutakin birmakotia. Kummasti jutunaihetta aina riittää, kun kissoista keskustellaan. 

Tässä kuluvalla viikolla näin muuten epävirallisessa Pyhä Birma - FB ryhmässä julkaisun FIP:istä parantuneesta birmasta. Aivan ihana uutinen, sillä vasta hiljattain oli mietinnässä onkohan tiedossa kyseisestä taudista toipuneita birmoja. On! Ainakin kaksi, sillä kommenteissa ilmoittautui toinen, jonka pikkuinen on FIP:istä toipunut. Olisi mielenkiintoista kuulla kuinka paljon hoito lopulta tuli maksamaan, sillä meidän Mein kohdalla puhuttiin alustavana arviona 5000 €, itse fip-lääkkeen, muiden lääkkeiden ja seurannan kulujen kanssa. Todennäköisesti tuo summa olisi tuosta vielä noussut. Näiden paranemisien suhteen huolettaa kuitenkin se, että vaikka kissa paranee FIP:istä lääke ei poista alttiutta sairaudelle, eikä poista riskiä sairastua siihen uudelleen. Maailmalta onkin kirinyt tarinoita uudelleen sairastuneista, jotka ovat olleet ensimmäisestä vielä niin heikossa kunnossa, että toinen FIP-kierros on ollut kohtalokas. Varsinainen syöpä. Toivon kuitenkin, että jokainen kasvattaja suhtautuisi asiaan kissankin toivuttua FIP:iin riittävällä vakavuudella, eikä teettäisi kyseisellä kissalla pentuja. Tähänkin ajatukseen tunnuttiin suhtauduttavan hyvin vaihtelevasti ja siksi toivon, että kissaliitolta tulisi asiassa selkeä linjaus, jotta FIP:istä toipuneita kissoja ei käytetä kasvatukseen (suosituksena on ettei FIP:iin sairastuneiden vanhempiakaan käytettäisi). FIP-lääkkeestä ja sen käytöstä on muuten toukokuussa valmistunut ELL lisensiaatin tutkielma, mitä tässä jokunen päivä sitten selailin. Nyt en tietenkän saa sitä auki. Liekkö yliopiston tietokannassa jokin häiriö. 

Nyt on aika laskeutua viikonloppuun. Meidän pihalla on grilli kuumenemassa. Aiomme hieman juhlistaa kasvattajanimen hyväksymistä, sekä tietysti sitä, että on edessä viikonloppu. Isompia suunnitelmia meillä ei ole, sillä teinimme on ollut kuluneen viikon sairaana, joten varmasti varsin rauhallisesti tulemme viikonloppua kuluttamaan. Erinomaisen hyvää viikonloppua just sulle kuitenkin 💖

 

... ja sitten koittikin jo elokuu. Mitä ihmettä?

Kaikkea ja paljon tässä välissä onkin ehtinyt tapahtumaan. Siksi blogin puolelle onkin ollut hiljaisempaa. Kesäkuussa tosiaan tapahtui paljon ja en lainkaan vähättele kertoessani, että pentujen kotiutuminen oli ehdottomasti kesän kohokohta. Tästä kerron ihan kohta lisää. Hämmentävintä tässä syksyssä on ollut se, että vapaa-aikani on tosiaan jälleen ollut vapaa-aikaa, eikä syksyäni rytmitä opintoja edistävät kurssit. Hämmentävää. 😄

Lilia ja Viola kiipeilypuun pesässä

 

Kesäkuun alulle olin myös ajoittanut kasvattajan peruskurssin molemmat osat. Kasvattajanimen saadakseen pitää peruskurssista suorittaa ns. A- ja B-osat, mitkä pitävät sisällään vaadittavat perustiedon pentujen syntymästä ja hoidosta, sekä  kasvatuksen vaatimuksista ja säännöistä. Kasvattajanimeä anoessani todistus kurssien suorittamisesta tulee toimittaa hakemuksen liitteenä. To-do-listani on tosin ollut aivan loputtoman pitkä, enkä ole ehtinyt vaadittavia dokumentteja täyttämään. To-do-listani muistuttaa minua facebookissa pyörivästä meemistä, jossa todetaan olevan henkisesti vielä heinäkuussa ja to-do-lista ulottuu vielkä maaliskuulle. 

 

 

Ihanat, valloittavat birmatytöt Suvirannan Orvokki (Viola) ja Suvirannan Okra (Lilia) kotiutuivat tosiaan 5.6. Mieheni oli kiinni työtehtävissä, joten teinipoikani lähti kaveriksi tyttöjä hakemaan. Tyttöjen velipoika oli jo muuttanut loppuelämän kotiinsa edellisenä päivänä ja tyttöjen lähdön jälkeen pentukoppa olikin tyhjä. Minulla oli todella surullinen olo sijoituskodin luopumisen tuskasta, sillä olivathan he kasvattaneet ja hoitaneet pikkuisia heidän syntymästään lähtien. Sijoituskodin pariskunta onkin mitä tervetullein tyttösiä moikkaamaan, ehkä viimeistään silloin, kun Lilialla mahdollisesti teetettävät pennut syntyvät. Suunnitelma edelleen on, että Lilialla teetetään yksi pentue toisen kasvattajan nimiin minkä jälkeen Lilia siirtyy kokonaan omistukseeni ja mahdollisesti omiin kasvattajasuunnitelmiini käytettäväksi. Tällä hetkellä tytöt voivat hyvin ja kasvavat tasaisesti; tänään punnituksessa Lilia oli jo 2,5 kg Violan ollen 400 g kevyempi painaessaan 2,1 kg ja rapiat. Kissojen painoja seurataa nmeillä säännöllisesti, jotta mahdollisesti notkahdukset huomataan. Esimerkiksi Mohin paino tippui reilu 100 g siskonsa kuoleman jälkeen, mutta nyt paino on palautunut - erityisesti tyttöjen kotiutumisen jälkeen Mohin paino otti pienen harppauksen ylöspäin. Tähän toki myötävaikuttaa muutokset Mohin ruokakupun sisällössä, jossa on huomioitu paremmin kissaherran nirsoilu. Mohi on aina ollut nirso ruokailija, se mikä maistuu tänään ei välttämättä maistukaan huomenna. Nyt työttöjen ruokakupin sisältö kiinnostaa ja vaikka Mohilla on oma ruokakipponsa (vielä) tyttöjen ulottumattomissa, käy hän kuitenkin maistelemassa mitä pennuille on tarjolla. 

Viola leikkitouhuissa

Violan ja Lilian kotiutumienn sujui oikeastaan varsin kivuttomasti. Ei edes tarvitse valehdelle, kun kerron että alkuun neidit kieltämättä menivät ajoittain sekaisin. Eeiryisesti, jos nopeasti vilkaisi. Kyllä tytöt vieläkin menee toisinaan sekaisin, mutta nyt selkeämpi piirteitä ja kokoeroakin on, niin nämä helpottavat tunnistamista. Sekaannus tapahtuu lähinnä juuri nopeasti vilkaistessa. Toki kissojen kesken emme välttyneet sähähtelyiltä ja murahteluilta ja kahtena yönä nukuin Mohin kanssa vierashuoneessa, jotta kissat eivät yöllä pääse tekemään toisilleen mitään - ihan vain varokeinona. Ensimmäisen päivän ja illan tämä oli molemminpuolista, mutta toisena päivänä Mohia alkoi kiinnostamaan keskenään leikkivät tytöt ja ryhdyin taktisesti leikittämään kissoja niin, että pyrin osallistamaan leikkiin kaikkia kolmea. Vähitellen leikin lomassa kissat uskaltautuivat lähemmäksi toisiaan. Kissatytöistä Viola selvästi siskoaan nopeammin ja jo toisena iltana Mohi ja Viola testasivat yhteisralleja. Tästä rallittaminen onkin jo muodostunut päivittäiseksi tavaksi aamuin ja illoin 😂Lilia ei edelleenkään suvaitse sitä, että jää leikissä kakkoseksi ja murahtelee kyllä mielenosoitukseksi jäädessään alakynteen. Viola taasen on monien ääniefektien kissa ja aavistuksen hönöpönttö. Voisin kertoa ja kuvata kissatyttöjen luonteita hieman enemmän toisessa julkaisussa. Ehkä on myös aika kertoa myös meidän Mohistakin, joka myös ansaitsee palstatilaa. 

Lilia katsoo suoraan sieluun

 Oikeastaan jo viikko kotiutumisen jälkeen tuntui siltä, että tytöt on olleet luonamme huomattavasti pidempään. Naperot solahtivat osaksi perhettämme ja ovat hurmanneet meidät ihanilla luoneteillaan - toki ovathan he kerrassaan ihania katsottavia ulkonältäänkin. Kissatytöistä tuli nopeasti rakkaitaja he ovat omaksuneet omia tapojaan, sekä osoittavat kiinytmystään ihmisiinsä kehräten, tullen liki ja nuolemalla. Viola erityisesti on kunnostautunut naamannuolijana 😊 En kuitenkaan täysin voi sivuuttaa Mein kuoleman aiheuttamaa menettämisen pelkoa, mikä ei tunteena ole useinkaan läsnä, mutta tapahtuma muistuttaa siitä, että mitä tahansa voi tapahtua. Onneksi tytöillä(kin) on kattavat vakuutukset, mitkä toki maksavat, mutta hädän tullessa ne tuovat mielenrauhaa ja turvaa. Kattavinkaan vakuutus ei tuo takaisin peruuttamattomia tapahtumia. Nyt kuitenkin saamme iloita kissaperheen läsnäolosta, nauttia niiden kiintymyksestä ja pyrkiä olemaan tämän ansaitun kiintymyksen arvoisia.   

Loppuun vielä kuva koko kolmikosta, joka yllättäen tuntuu viihtyvän saunassa. Viola tunkee jopa suihkuun seuraksi. Ylälauteella tytöt, Lilia taaempana ja Viola edessä. Mohi keskilauteella.