... ja sitten koittikin jo elokuu. Mitä ihmettä?

Kaikkea ja paljon tässä välissä onkin ehtinyt tapahtumaan. Siksi blogin puolelle onkin ollut hiljaisempaa. Kesäkuussa tosiaan tapahtui paljon ja en lainkaan vähättele kertoessani, että pentujen kotiutuminen oli ehdottomasti kesän kohokohta. Tästä kerron ihan kohta lisää. Hämmentävintä tässä syksyssä on ollut se, että vapaa-aikani on tosiaan jälleen ollut vapaa-aikaa, eikä syksyäni rytmitä opintoja edistävät kurssit. Hämmentävää. 😄

Lilia ja Viola kiipeilypuun pesässä

 

Kesäkuun alulle olin myös ajoittanut kasvattajan peruskurssin molemmat osat. Kasvattajanimen saadakseen pitää peruskurssista suorittaa ns. A- ja B-osat, mitkä pitävät sisällään vaadittavat perustiedon pentujen syntymästä ja hoidosta, sekä  kasvatuksen vaatimuksista ja säännöistä. Kasvattajanimeä anoessani todistus kurssien suorittamisesta tulee toimittaa hakemuksen liitteenä. To-do-listani on tosin ollut aivan loputtoman pitkä, enkä ole ehtinyt vaadittavia dokumentteja täyttämään. To-do-listani muistuttaa minua facebookissa pyörivästä meemistä, jossa todetaan olevan henkisesti vielä heinäkuussa ja to-do-lista ulottuu vielkä maaliskuulle. 

 

 

Ihanat, valloittavat birmatytöt Suvirannan Orvokki (Viola) ja Suvirannan Okra (Lilia) kotiutuivat tosiaan 5.6. Mieheni oli kiinni työtehtävissä, joten teinipoikani lähti kaveriksi tyttöjä hakemaan. Tyttöjen velipoika oli jo muuttanut loppuelämän kotiinsa edellisenä päivänä ja tyttöjen lähdön jälkeen pentukoppa olikin tyhjä. Minulla oli todella surullinen olo sijoituskodin luopumisen tuskasta, sillä olivathan he kasvattaneet ja hoitaneet pikkuisia heidän syntymästään lähtien. Sijoituskodin pariskunta onkin mitä tervetullein tyttösiä moikkaamaan, ehkä viimeistään silloin, kun Lilialla mahdollisesti teetettävät pennut syntyvät. Suunnitelma edelleen on, että Lilialla teetetään yksi pentue toisen kasvattajan nimiin minkä jälkeen Lilia siirtyy kokonaan omistukseeni ja mahdollisesti omiin kasvattajasuunnitelmiini käytettäväksi. Tällä hetkellä tytöt voivat hyvin ja kasvavat tasaisesti; tänään punnituksessa Lilia oli jo 2,5 kg Violan ollen 400 g kevyempi painaessaan 2,1 kg ja rapiat. Kissojen painoja seurataa nmeillä säännöllisesti, jotta mahdollisesti notkahdukset huomataan. Esimerkiksi Mohin paino tippui reilu 100 g siskonsa kuoleman jälkeen, mutta nyt paino on palautunut - erityisesti tyttöjen kotiutumisen jälkeen Mohin paino otti pienen harppauksen ylöspäin. Tähän toki myötävaikuttaa muutokset Mohin ruokakupun sisällössä, jossa on huomioitu paremmin kissaherran nirsoilu. Mohi on aina ollut nirso ruokailija, se mikä maistuu tänään ei välttämättä maistukaan huomenna. Nyt työttöjen ruokakupin sisältö kiinnostaa ja vaikka Mohilla on oma ruokakipponsa (vielä) tyttöjen ulottumattomissa, käy hän kuitenkin maistelemassa mitä pennuille on tarjolla. 

Viola leikkitouhuissa

Violan ja Lilian kotiutumienn sujui oikeastaan varsin kivuttomasti. Ei edes tarvitse valehdelle, kun kerron että alkuun neidit kieltämättä menivät ajoittain sekaisin. Eeiryisesti, jos nopeasti vilkaisi. Kyllä tytöt vieläkin menee toisinaan sekaisin, mutta nyt selkeämpi piirteitä ja kokoeroakin on, niin nämä helpottavat tunnistamista. Sekaannus tapahtuu lähinnä juuri nopeasti vilkaistessa. Toki kissojen kesken emme välttyneet sähähtelyiltä ja murahteluilta ja kahtena yönä nukuin Mohin kanssa vierashuoneessa, jotta kissat eivät yöllä pääse tekemään toisilleen mitään - ihan vain varokeinona. Ensimmäisen päivän ja illan tämä oli molemminpuolista, mutta toisena päivänä Mohia alkoi kiinnostamaan keskenään leikkivät tytöt ja ryhdyin taktisesti leikittämään kissoja niin, että pyrin osallistamaan leikkiin kaikkia kolmea. Vähitellen leikin lomassa kissat uskaltautuivat lähemmäksi toisiaan. Kissatytöistä Viola selvästi siskoaan nopeammin ja jo toisena iltana Mohi ja Viola testasivat yhteisralleja. Tästä rallittaminen onkin jo muodostunut päivittäiseksi tavaksi aamuin ja illoin 😂Lilia ei edelleenkään suvaitse sitä, että jää leikissä kakkoseksi ja murahtelee kyllä mielenosoitukseksi jäädessään alakynteen. Viola taasen on monien ääniefektien kissa ja aavistuksen hönöpönttö. Voisin kertoa ja kuvata kissatyttöjen luonteita hieman enemmän toisessa julkaisussa. Ehkä on myös aika kertoa myös meidän Mohistakin, joka myös ansaitsee palstatilaa. 

Lilia katsoo suoraan sieluun

 Oikeastaan jo viikko kotiutumisen jälkeen tuntui siltä, että tytöt on olleet luonamme huomattavasti pidempään. Naperot solahtivat osaksi perhettämme ja ovat hurmanneet meidät ihanilla luoneteillaan - toki ovathan he kerrassaan ihania katsottavia ulkonältäänkin. Kissatytöistä tuli nopeasti rakkaitaja he ovat omaksuneet omia tapojaan, sekä osoittavat kiinytmystään ihmisiinsä kehräten, tullen liki ja nuolemalla. Viola erityisesti on kunnostautunut naamannuolijana 😊 En kuitenkaan täysin voi sivuuttaa Mein kuoleman aiheuttamaa menettämisen pelkoa, mikä ei tunteena ole useinkaan läsnä, mutta tapahtuma muistuttaa siitä, että mitä tahansa voi tapahtua. Onneksi tytöillä(kin) on kattavat vakuutukset, mitkä toki maksavat, mutta hädän tullessa ne tuovat mielenrauhaa ja turvaa. Kattavinkaan vakuutus ei tuo takaisin peruuttamattomia tapahtumia. Nyt kuitenkin saamme iloita kissaperheen läsnäolosta, nauttia niiden kiintymyksestä ja pyrkiä olemaan tämän ansaitun kiintymyksen arvoisia.   

Loppuun vielä kuva koko kolmikosta, joka yllättäen tuntuu viihtyvän saunassa. Viola tunkee jopa suihkuun seuraksi. Ylälauteella tytöt, Lilia taaempana ja Viola edessä. Mohi keskilauteella.