Ja yhtäkkiä on kesäkuu!

 Niinhän siinä kävi, että opinnäytetyö hyväksyttiin ja pääsin jättämään valmistumispyynnön. Koko asian sisäistämisessä meni muutama päivä – vai onko tämä prosessi yhä kesken? Mene ja tiedä. Ainakin ajatukset ovat vihdoin muualla, kuin opiskelussa. Onhan tässä kotitöitä jäänyt rästiin ja muuton jälkeen esim. pihamme on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle. Tänään rakensimme kiveyksen kasvihuoneitteni pohjaksi. Kivat tuli, vaikka ne tarvitsevat hieman kosmeettisia toimenpiteitä viimeistelyyn. Mohi tietysti pääsee ulkoilemaan, kun me touhuamme ulkona. Tämä on ihan hyvä, sillä se rauhoittaa öitä, sillä Mohi ei jaksa koheltaa öisin, kun on päivän touhunnut ulkona.

Huomenna alkaa kasvattajakurssi, jolle ilmoittauduin maaliskuussa. Opiskelualaustan (Moodlen) pitäisi avautua huomenna maanantaina. Pakko myöntää, että juuri nyt ei ole korkein motivaatio oikeastaan minkään opiskelulle. Eiköhän se kuitenkin suju ihan hyvin tutulla opiskelurutiinilla. Sisällöllisesti se ei ole kovin monen tunnin panostus per kurssi, joten ehdin sen varmasti hyvin myös suorittaa. Toisaalta tässä, kun asiaa mietin niin alan hieman innostumaankin asiasta, sillä odotan kurssin sisällön antavan paljon hyödyllistä tietoa.

Opintojen päätyttyä ajatuksiin on enenemissä määrin livahtaneen hurmaavat birmatytöt. Tuntuu jollain tavalla aivan absurdilta, että kevät meni, kesä tuli ja tyttöjen kotiutuminen on enää vain päivien päässä. Siivoilin ja järjestelin kissojen kaappia, missä on kissoille hankittuja tarvikkeita. Vastaan tuli luonnollisesti myös Meille hankittuja juttuja, kuten ison tytön valjaat, jotka eivät koskaan päätyneet käyttöön. Mei käytti pikkuisia valjaita, koska olihan hän kovin pieni ikäisekseen. Tallessa oli myös joitain Mein lempileluja. Lienee sanomattakin selvää, että ikävä oli vahvasti läsnä. Hienoa on, että jotkin Meille tarkoitetut tavarat pääsevät vihdoin käyttöön, mutta olisin toki suonut hänen tarinansa jatkuvan toisella tavalla. Rakas Mei, sinua kaivataan yhä. Tulevat birmatytöt eivät ole Mein korvike, eivätkä varmastikaan voi täyttää sitä paikkaa, jonka Mei ottai ja vei mukanaan. Tytöt ottavat oman paikkansa ja odotan kovasti, että pääsen tutustumaan tyttöihin ja niiden luonteisiin. Kyllä heitä on odotettukin.

Tänään pesin kissojen kissat tavallista huolellisemmin ja vaihdoin niihin sisäsäkit. Molemmat vessat ovat niin hyvässä kunnossa, että ne ovat kuin uusia pesun jälkeen. Mohi toki oli aivan ihmeissään tapahtuvasta ja päätti juhlistaa uutta hiekkaa…. Noh, arvatkoon ken arvaa. Se on jännä juttu, että aina, kun vessaa pestään kissalle iskee ihan jäätävä hätä ja asioille on päästävä välittömästi.

Kantoreppua en ole vielä tilannut, mutta naputtelen sellaisen tilaukseen varmaan ihan lähipäivinä, ehkä jo huomenna. Varinaista kiirettä sen hankkimiselle ei kuitenkaan ole. Tilaan alkuun varmaan vain yhden, niin voin ainakin kuljettaa Mohin repussa, jos menen yksin kissanäyttelyyn. Tavaraa vietäväksi on kuitenkin yhdelle kantajalle varsin paljon ja ilman kärryjä ne ovat hankala viedä. Kantoreppu vapauttaa käden jonkin muun kantamiselle.