Kasvattajan valikoitumisesta ja kun poika onkin tyttö

Vaikka blogissa ollaan vasta alkutekijöissä, ja siinä mistä kaikki alkoi, elämä tässä rinnalla jatkuu. Meidän polkumme yksityiskohdat tarkentuvat kyllä kirjoittamisen edetessä, mutta nyt haaveissamme on perheemme täydentyminen birmaneidolla. Ensimmäistä birmaa hakiessamme toiveissamme oli poika, mutta nyt toiveissamme on tyttö sijoitussopimuksella. Luottokasvattajalleni on hiljattain syntynyt pentuja ja suuri toive on, että näistä yksi olisi kasvatukseen kelpaava.Samankaltaisissa askelmerkeissä tälläkin hetkellä siis kuljetaan, kuin tässä alla kertomani. Alun odotusta ja toiveiden vahvistumista, sekä lopulta kissan kotiutumiseen. Tosin nyt sillä erotuksella, että kotona ei erityisemmin tarvitse valmistatua pennun tuloon. Meillä löytyy jo tarvittavat. 

Mutta kelataanpa takaisin, vuoteen 2023 ja kesään, jolloin alkoi tapahtumaan. Kaikkien näiden tapahtumien ohessa olen työskennellyt ja opiskellut kokoaikaisesti, joten joudun itsekin hieman rutistelemaan muistinystyröitäni, että miten nämä asiat oikeastaan menivätkään. Minulle tärkeää oli hyvän kasvattajan löytyminen ja yhteistyön sujuvuus hänen kanssaan. Olin satunnaisesti kasvattajiin yritäänyt tutstua verkossa, sosiaalisen median ja kotisivujen kautta. Tietoa oli saatavilla varsin vaihtelevasti. Helpotti siis huomattavasti, kun oli tuttu kaveri jolta kysyä kokemuksia. Meillä kävi valtavan hyvä tuuri siinä, että satuin juuri odotuksen aikaan tiedustelemaan tulevista pentueista ja 14.6.2023 maailmaan putkahti kolme pikkubirmaa. Kasvattaja voisi varmasti kertoa tarinaa synnytyksestä, joka ei ymmärtääkseni mennyt täysin kaikista helpoimmin. Lopputulemana oli kuitenkin kolme pentua, joista yksi ei pienen kokonsa vuoksi kuitenkaan selvinnyt. Tällöin vielä luultiin, että kaikki pennut ovat poikia, mutta yksi paljastui myöhemmin tytöksi.

 Taisi olla pian syntymän jälkeen, kun kävimme varsin pitkän puhelun kasvattajan kanssa kissoista, hänen kasvatusperiaatteistaan ja toki meidän perheestämmekin. Tämän puhelun päätteeksi meille oli yksi birmapoika varattuna. Kun pistetään kaksi kissoista pitävää, paljon puhuvaa naista samaan puheluun voitte muuten olla varmoja, että se puhelu ei ole ihan lyhyimmästä päästä. Kasvattaja lähetteli meille kuvia ja videoita ja saimme kulkea mukana pennun kasvamista seuraamassa. Olimme kaikki rakastuneita. Kyllä, me olemme niin helppoja. Minulla taisi olla hankaluukisa vaikuttaa järkevältä, innostuneelta ja ilahtuneelta, vaikuttamatta kuitenkaan täysin aivottomalta kissavauvoihin hurahtaneelta hörhöltä. Jokaisen ihanan kissakuvan myötä aivoni taisivat lillua pinkissä sydänemojimassassa. No, mutta ovathan ne kissavauvat ihania. Kato vaikka 😍

Päivät kuluivat hitaasti. Halusimme kovasti päästä tapaamaan birmapojun. Meillä taisi lapsikin laskea päiviä siihen, että päästään tapaamaan kissavauvoja ja tässä vaiheessahan ne jo olivat melkoisia pikkuviipottajia. Tavatessa tuli myös puheeksi tytöksi paljastunut sisarus ja meille tarjottiin varsin harvinaista mahdollisuutta ostaa molemmat. Jo tässä vaiheessa keskusteltiin siitä, että tällöin poika pitäisi kastroida varsin nopealla aikataululla yllätysten välttämiseksi. Rehellisesti sanoen, olisin halunnut vastata välittömästi, että totta kai tyttönen on myös tervetullut. Halusin kuitenkin osoittaa vakaata harkintaa (aikuinen purkinavaaja oli läsnä) ja keskustella asiasta myös mieheni kanssa. Emme tosin tainneet ehtiä edes kotiin asti, kun mieheni jo puki sanoiksi ajatuksiaan siitä, ettei kaksikkoa voi erottaa ja kyllä meillä oli resurssit ottaa toinenkin. Vielä samana iltana alkoi nimien miettiminen, joten päätös oli tehty. Mohi ja Mei. Miten teitä odotettiinkaan kotiutuviksi. Pennut siirtyivät takaisin kasvatuskotiinsa emonsa kaverina heinäkuun lopulla (muistaakseni) ja sijoituskodista sain varsin tiivisti kuvia ja videoita pentujen touhuista. Kotiväki päivittäin kyselikin, oliko sinä päivänä tullut mitään uutta katsottavaa ja yhdessä ihastelimme kauniiden birmojemme kasvua ja kehitystä. Erot luonteissa alkoivat näkyä ja värien kehittyminen teki tunnistamisesta helpompaa.

Olimme päättänet uusia kaikki kissojen tarvikkeet, joten alkoi tarvikkeiden vertailu ja hankkiminen. Halusimme panostaa laadukkaisiin ja turvallisiin tarvikkeisiin ja ruokaan. Pennut kotiutuisivat vasta syyskuun 2023 lopulla, joten meillä oli hyvin aikaa vertailla ja kuunnella suosituksia hankinnoista. Kasvattajan neuvoilla oli tässäkin merkittävä rooli, sillä hänellä oli kokemuksen myötä suositeltavaksi hyviksi todettuja tarvikkeita, sekä tietysti ruokasuositukset terveelliseen ruokintaan. Olen ollut todella kiitollinen siitä, että kasvattajaksi valikoitui juuri tämä. Yhteistyö on ollut sujuvaa ja näyttelyissä käyminen on ollut mielekästä, kun on samanhenkistä seuraa kaverina. Vaikka meille ensisijaisesti pyhä birmat tuli perheenjäseninä, olen heidän myötään saanut muutakin lisäsisältöä elämääni, näyttelyiden ja uusien tuttavuukisen myötä. 

Kissa tuli taloon

 Kissoja on ollut meillä lähes aina. En tarkalleen muista minkä ikäinen olin ensimmäisen kissan muuttaessa meille. Muistelisin sen olleen 1986 hujakoilla. Olimme lapsuusajan perheeni kanssa kesälomareissulla ja tyttöpentu lähti matkaamme tätini luota. Ensipäivät Söpön kanssa meni kesämökillä. Pieni kissamme nukkui liinavaatelaatikossa ja hyppi pihan nurmikolla, kuin aropupu. Söpö oli temperamenttinen oman arvonsa tunteva kissarouva ja vielä vuosia hänen kuolemansa jälkeenkin ajattelin Söpöä the kissana. Salaa toivoin, että jonain päivänä saisin samanlaisen kissan kuin se.Söpön jälkeen tuli muita kissoja. Jose, Miko ja Eppu olivat maatiaisia hekin, joista jokainen eli varsin pitkän ja hyvän elämän. Eppu oli kollipojista pitkäikäisin ja hän kulki mukanani vuosituhannen vaihteesta aina vuoteen 2023 saakka. Milleniumkissa. Eppu oli mukana monessa elämän muutoksessa. Kasvaminen aikuiseksi, perheen perustaminen, naimisiin meno olivat jokainen merkkipaaluja yhteisellä matkalla. Epussa pitkän iän lisäksi erityistä oli se, että pojan syntyessä Eppu ei voinut sietää vauvaa eikä kissa ikinä ollut samassa kerroksessa lapsen kanssa. Myöhemmin pojasta ja Epusta tuli kuin paita ja peppu.

Epun elämän ehtoopuolella alkoi syntymään ajatus toisesta kissasta. Koitti koronavuodet ja kissojen hinnat ampaisivat taivaisiin. Varsin nopeasti heräsi ajatus siitä, että seuraava kissa voisikin olla rotukissa. Harkitsimme maine coonia, venäjän sinistä, ragdollia, bengalia ja pyhä birmaa. Pyhä birmaan tutustuessa olimme varsin nopeasti hurmaantuneita sinisilmäisiin naamiokissoihin, jotka ovat sosiaalisia ja perheeseensä kiintyviä. Kuulosti juuri meidän kissaltamme.

Ymmärsimme kuitenkin vanhan ja kuuron seniorin olevan pulassa pienen pennun kanssa, joten pentuhaaveet jäädytettiin, jotta Epulle saatuun turvattua rauhalliset eläkepäivät. Kissavauvakuumeeni kroonistui, mutta antoi minulle aikaa kartoittaa kasvattajia. Minulle tärkeää on luottamus ja rehellinen toiminta. Entinen työkaverini oli myös hankkinut pyhä birman ja kyselin häneltä kasvattajasta. Oli huomattavasti helpompaa valita kasvattaja kokemusperusteisten suositusten pohjalta. Huomattavasti vaikeampaa oli pitää itsehillintäni kurissa, koska olin ihan valmis ottamaan vastaan pienen sinisilmän.

Pelätty päivä kuitenkin koitti huhtikuussa 2023 ja jouduimme hyvästelemään seniorimme. Eppu sai rauhallisen lähdön ja saimme hyvästellä seniorimme kiireettä. Eläinlääkäri kertoi, ettei koskaan ole nähnyt näin vanhaa kissaa ja hämmästeli Epun hyväkuntoisuutta, vaikka selvästi ikä painoi ja ikä oli tuonut omat vaivansa. Oli kuitenkin aika lähteä ennen kuin iän tuomat riesat kävivät liian ikäviksi.

Aikuisiän kotini ei ollut koskaan ollut kissaton ja koti tuntui todella tyhjältä ilman kissakaverin läsnäoloa. Oltiin kesän kynnyksellä ja toisaalta huolettomuus lemmikinomistajan velvoitteista tuntui ihan hyvältä sekin, vaikka ikävä kalvoi sydäntä. Kesää suunnitellessa olimme vielä täysin tietämättömiä siitä, että pieni birmavauva oli jo matkalla maailmaan ja tulisi ilahduttamaan meidän perhettämme. Sekä muuttamaan kesälomasuunnitelmamme.

Söpö (1986 - 1994?)

Jose (1996-2013)

Eppu (2000 - 2023)

Miko (2005 - 2019)

Kyl mä teit nii pal muistan 💓 Jokainen karvatassu on jättänyt unohtumattoman jälkensä sydämeeni. Luopuminen on jokaisen kohdalla tehnyt kipeää. Nyt muistot ovat kuin lämmin peitto, johon käpertyä.