Kissa tuli taloon

 Kissoja on ollut meillä lähes aina. En tarkalleen muista minkä ikäinen olin ensimmäisen kissan muuttaessa meille. Muistelisin sen olleen 1986 hujakoilla. Olimme lapsuusajan perheeni kanssa kesälomareissulla ja tyttöpentu lähti matkaamme tätini luota. Ensipäivät Söpön kanssa meni kesämökillä. Pieni kissamme nukkui liinavaatelaatikossa ja hyppi pihan nurmikolla, kuin aropupu. Söpö oli temperamenttinen oman arvonsa tunteva kissarouva ja vielä vuosia hänen kuolemansa jälkeenkin ajattelin Söpöä the kissana. Salaa toivoin, että jonain päivänä saisin samanlaisen kissan kuin se.Söpön jälkeen tuli muita kissoja. Jose, Miko ja Eppu olivat maatiaisia hekin, joista jokainen eli varsin pitkän ja hyvän elämän. Eppu oli kollipojista pitkäikäisin ja hän kulki mukanani vuosituhannen vaihteesta aina vuoteen 2023 saakka. Milleniumkissa. Eppu oli mukana monessa elämän muutoksessa. Kasvaminen aikuiseksi, perheen perustaminen, naimisiin meno olivat jokainen merkkipaaluja yhteisellä matkalla. Epussa pitkän iän lisäksi erityistä oli se, että pojan syntyessä Eppu ei voinut sietää vauvaa eikä kissa ikinä ollut samassa kerroksessa lapsen kanssa. Myöhemmin pojasta ja Epusta tuli kuin paita ja peppu.

Epun elämän ehtoopuolella alkoi syntymään ajatus toisesta kissasta. Koitti koronavuodet ja kissojen hinnat ampaisivat taivaisiin. Varsin nopeasti heräsi ajatus siitä, että seuraava kissa voisikin olla rotukissa. Harkitsimme maine coonia, venäjän sinistä, ragdollia, bengalia ja pyhä birmaa. Pyhä birmaan tutustuessa olimme varsin nopeasti hurmaantuneita sinisilmäisiin naamiokissoihin, jotka ovat sosiaalisia ja perheeseensä kiintyviä. Kuulosti juuri meidän kissaltamme.

Ymmärsimme kuitenkin vanhan ja kuuron seniorin olevan pulassa pienen pennun kanssa, joten pentuhaaveet jäädytettiin, jotta Epulle saatuun turvattua rauhalliset eläkepäivät. Kissavauvakuumeeni kroonistui, mutta antoi minulle aikaa kartoittaa kasvattajia. Minulle tärkeää on luottamus ja rehellinen toiminta. Entinen työkaverini oli myös hankkinut pyhä birman ja kyselin häneltä kasvattajasta. Oli huomattavasti helpompaa valita kasvattaja kokemusperusteisten suositusten pohjalta. Huomattavasti vaikeampaa oli pitää itsehillintäni kurissa, koska olin ihan valmis ottamaan vastaan pienen sinisilmän.

Pelätty päivä kuitenkin koitti huhtikuussa 2023 ja jouduimme hyvästelemään seniorimme. Eppu sai rauhallisen lähdön ja saimme hyvästellä seniorimme kiireettä. Eläinlääkäri kertoi, ettei koskaan ole nähnyt näin vanhaa kissaa ja hämmästeli Epun hyväkuntoisuutta, vaikka selvästi ikä painoi ja ikä oli tuonut omat vaivansa. Oli kuitenkin aika lähteä ennen kuin iän tuomat riesat kävivät liian ikäviksi.

Aikuisiän kotini ei ollut koskaan ollut kissaton ja koti tuntui todella tyhjältä ilman kissakaverin läsnäoloa. Oltiin kesän kynnyksellä ja toisaalta huolettomuus lemmikinomistajan velvoitteista tuntui ihan hyvältä sekin, vaikka ikävä kalvoi sydäntä. Kesää suunnitellessa olimme vielä täysin tietämättömiä siitä, että pieni birmavauva oli jo matkalla maailmaan ja tulisi ilahduttamaan meidän perhettämme. Sekä muuttamaan kesälomasuunnitelmamme.

Söpö (1986 - 1994?)

Jose (1996-2013)

Eppu (2000 - 2023)

Miko (2005 - 2019)

Kyl mä teit nii pal muistan 💓 Jokainen karvatassu on jättänyt unohtumattoman jälkensä sydämeeni. Luopuminen on jokaisen kohdalla tehnyt kipeää. Nyt muistot ovat kuin lämmin peitto, johon käpertyä.