Karvakasa kerrallaan kohti kesää

Taas humpsahti viikko, ihan tuosta noin vain. Välillä hirvittää ajan kulumisen vauhti, ainakin sitä kummasti huomaa pakollisten ja viimeisten (!!) määräaikojen lähestymistä. Niiden myötä lähestyy kesä ja iiiiiiiiiiihana pieni kissaneito, joka liittyy meidän perheeseemme.

Kävimme eilen perjantaina tosiaan tapaamassa kissaneitoa, tai neitoja. Varmaa on, että toinen heistä tulee meille, mutta nyt on hieman epävarmaa kumpi. Suloisia ovat molemmat kuitenkin. Harmillista on, että hän ei tule olemaan näyttelytasoinen, mutta sellaisen aika tulee sitten joskus myöhemmin. On myös mahdollista, ettei neitokainen olekaan kasvatukseen sopiva, mutta sekin on loppujen lopuksi ihan ok. Toivoa vielä on, että tämäkin toteutuisi. Toisaalta….. Tässä kirjoittaessa pohdin, että jos kasvatusta poissulkevia tekijöitä ei kissalla muuten ole, minähän voin itse kasvattaa kissalla kasvatuskurssin käytyäni. Tätähän en lainkaan ottanut huomioon, kun asiasta pohdiskeltiin. Noh, tässä on vielä muuttuvia tekijöitä. Mieluusti ottaisin pennun sijoitukseen, jotta saisin tärkeää oppia kasvatustoiminnasta, kun vastuussa on joku muu. Sitten kierroksen nähtyäni voisin itse tarttua puikkoihin ja kasvattaa oman nimen alla.

 

Tähän pentueeseen on koko perhe jo hyvin sitoutunut ja Mohille kaipaamme seuralaista. Uskon, että loppujen lopuksi saadaan ihan hyvä lopputulema. Mohin käytöksestä huomaa lisääntyneen auringonvalon, sillä kollipoika on välillä ihan mahdottoman seurankipeä ja kaipaa tekemistä. Pyritään kuitenkin monin eri keinoin aktivoida birmapojua ja ulkoillaan sään salliessa päivittäin. Harkinnassa on ulkoiluhäkin rakentaminenkin. Toisinaan on kuitenkin vähän rasittavaakin, kun Mohi on touhukkaalla tuulella ja kotona olevan pitäisi tehdä töitä tai jotain muuta. Jos huomiota ei saa, Mohi keksii keinoja sen saadakseen. Onneksi ei sentään tuhoa paikkoja, mutta keksii kyllä kaikenlaisia kissanjekkuja. On kyllä ihanaa, että Mohi on ovella vastassa, kun tullaan kotiin, tai kun ihana kisuli tulee öisin viereen nukkumaan ja tulee aamuisin herätessä moikkaamaan puskemalla päätään ja kehräämällä. Rakas Mohi, Mohku, Mohkuli 💓 Ollaan niin iloisia, että saadaan hänelle kaveri, sillä oletetaan sen olevan hyväksi niin Mohille, kuin purkinavaajillekin. 

Noh, tällä viikolla muita isoja uutisia on se, että en valmistu työttömäksi. On ihanaa valmistua ja aloittaa vakituisessa työssä. Sanoinko jo vakituinen? Olen tehnyt vuosia sijaisuuksia ja määräaikaisuuksia, koska muodollinen pätevyys on uupunut. Nyt tuo kuitenkin loppuu ja sain vakinaisen työn. Tämänkin varmistuminen on yksi huolenaihe vähemmän, sillä vaikka minulla oli tiedossa mahdollinen sijaisuus syksyllä, on vakituinen työ aina vakituinen. Arvostan erityisesti sitä, että voin juurtua työyhteisöön, enkä toistuvasti joudu aloittamaan tutustumis- ja perehtymisprosessia uudelleen.

Tilauksessa on jo pidempään ollut lemmikkivaaka, jolla olisi helpompaa punnita perheen kissat. Mohia en ole aikoihin saanut punnittua pienellä keittiövaa’alla. Mohi onkin saanut hyppiä kanssani henkilövaa’alla, mikä on ehkä aavistuksen epätarkempaa. Harmillisesti se lemmikkivaaka seikkailee jossain ja sen toimitus on viivästynyt jo kahteen kertaan. Viimeisimmän tiedon mukaan se tulee joskus kuun puolivaiheilla. Jos silloinkaan. Minulla sattui myös olemaan Peten koiratarvikkeeseen maukas alennuskoodi ja tilasin kissanäyttelyt mielessä superkuivaimen. Minulla on ollut Mohin kasvattajalta kuivaaja lainassa jo… krhm muutaman kuukauden (varmaan viime kesästä asti) ja eilen tavatessa kuivain tuli puheeksi. Tuo alennuskoodi olisi tänään mennyt vanhaksi, ja oman kuivaimen hankkiminen on muutenkin ollut harkinnassa. Mikä jottei siis! Peteltä olen tilannut aikaisemminkin, eikä toimituksessa ole ollut moitittavaa, joten toivon kuivaimen saapuvan jo alkavalla viikolla. Varsinaista kiirettähän sillä ei ole, koska Siuntion näyttelykin on vasta toukokuun loppupuolella, eikä kasvattajallakaan ollut varsinaista kiirettä saada omaansa takaisin.

Tulevat viikot on tiukkaa opparin kirjoittamista, jotta se on mahdollisimman valmis aloittaessani uudessa työssä. Sen jälkeen energiatasot varmasti putoavat ja kirjoitusprosessi vaikeutuu. Onneksi loppusuora häämöttää. Nyt olisi ihan mukavaa, jos leppoisat kevätkelit palaisivat. Tässähän pääsi jo ulkoilukelien makuun ja tämän päivän kylmä keli on tuntunut todella viiltävältä. Mohi, kuitenkin urhoollisesti hinkusi ulos ja viihtyi siellä hyvän tovin. Lintulive on parasta katsottavaa terassilla, eikä ikkunassa.

Mohi taas huhuilee seuroja. Parempi keksiä poitsulle jotain tekemistä, jotta hänkin asettuu yöpuulle.

Tassun alla kevään tuuli,
Mohi unelmoi ja kuuli:
kohta saapuu tassuvieras,
sydänystävä, ei mikään vieras

Ps. Olen vähän laiska kuvatekstien kera, mutta kahdessa yläemmässä kuvassa on sama kissaneito ja alemmassa on toinen vaihetoehto. Näistä kahdesta toinen valikoituu Mohin seuralaiseksi. Kaksi ihanaa tyttöä! 💓