Kissahaaveita ja tulevaisuuden suunnitelmia

 Tietysti, kun lesoilin päivityksiä tulevan tiuhempaan, tuleekin päivittämiseen heti tauko. Kalenteri on varsin täynnä keikkatyötä lastensuojelussa, palavereita ja tapaamisia opinnäytetyöhön liittyen, sekä näiden ohella etsin vakituista työtä valmistumisen jälkeen. Perheeni kanssa tosin on käytävä keskustelu siitä, mitä haluamme kesällä tehdä. Näihin suunnitelmiin liittyy olennaisesti se haluanko pitää kesällä lomaa, vai teenkö töitä koko kesän ajan. Ehkä ainakin jonkin lyhyen reissun maltamme tehdä. Puheissamme oli reissu esimerkiksi Naantalin kylpylään pariksi päiväksi. Muuten tekisimme päiväretkiä lähialueilla. Pennun tultua tuskin haluamme lähteä ainakaan kovin pitkään reissuun, vaikka äitini aivan varmasti tulee enemmän kuin mieluusti kissavahdiksi. Äiti elää kovasti mukana meidän kissatulokkaamme prosessissa ja on aivan hurmaantunut pyhiin birmoihin.

Viimeisen päivityksen jälkeen onkin ehtinyt tapahtua paljon ja näistä kaksi kohokohtaa on Mohin kasvattajan ja äitikissan omistajien tapaaminen, sekä hienot uutiset pienen kasvavan pennun kohdalla. Pieni on ottanut hienosti painospurtteja ja vuorokausittainen painonnousu näyttää lupaavalta. Pikkuisen silmät ovat jo auenneet ja värikin tulee olemaan juuri sitä mitä toivoimme. Näyttelykelpoisuus selkiää vasta myöhemmin, mutta se on toisaalta toissijaista. Näyttää vahvasti siltä, että meille on tulossa tyttökissa. Olen asiasta tainnut jo mainitakin.

Kissaneitimme kasvaa hienosti ja onneksi saan hänestä varsin säännöllisesti kuvia, videoita ja päivityksiä kasvusta ja kehittymisestään. Parin viikon päästä pääsemme ehkä tapaamaankin pikkutytteliä. Meillä koko perhe seuraa innokkaasti pennun kuulumisia ja ensitapaamiseen tulee varmasti liittymään paljon tunteita. Siinä hetkessä tietynlainen odotus vihdoin päättyy, sekä toiveemme ja haaveemme konkretisoituu. Tämän matkan aikana on käsitelty paljon erilaisia tunteita ja todella, todella testattu kärsivällisyyttäni. Ah, kaltaiselleni nopealle elohiirelle se on ajoittain ollut vaikeaa.

Toki meistä jokaisella on omat intressimme ja toiveemme siitä, kuinka paljon kissayhteisöön haluaa lähteä mukaan. Minä koin sen ovena maailmaan, joka minua oli houkutellut jo pidempään. Saan rauhassa vouhottaa kissahömpötykseni, puhua kissa-asioista eikä minua katsota vinoon. Osittain siksikin ukkokultani kannustaa minua kissanäyttelyihin, jotta voin purkaa crazy cat lady-energiaani. Mainittakoon kuitenkin, että olen varsin jalat maassa tyyppi, joka ei turhia hötkyile. Minusta on ollut huippua tutustua birma-yhteisöön ja valtaosin minulla on toistaiseksi vain positiivista sanottavaa, vaikka olen kuullut varsin ikäviä tarinoitakin ja kuullut surullisista kissakohtaloista. Suurinta osaa kutsuisin tutuiksi, mutta on heitäkin, jotka miellän ystävikseni. Ymmärrän, että on heitäkin, jotka eivät uuden lemmikin lisäksi halua tai kaipaa elämäänsä mitään muuta. Minä sain kuitenkin harrastuksen ja ystäviäkin. Tämä harrastus syventyy vielä entisestään, sillä aion ilmoittautua mukaan kesäkuun kasvattajakurssille. Ajankohta on mainio, sillä se on valmistumisen jälkeen ja alkukesälle meillä ei varmasti ole suuria suunnitelmia, johtuen tärkeän kissatyypin mahdollisesta kotiutumisesta. Tulevan kasvattajanimeni eräät uskotut jo tietävät, mutta muutoin pidettäköön se vielä salaisuutena.

Paljon käydään keskusteluja siitä, että kissankasvatus on vastuutonta ja pitäisi ottaa kissansa mieluummin löytöeläintalosta. Kasvattaminen on kaukana vastuuttomuudesta, ainakin minä koen tärkeäksi sitoutuneisuuden terveyden ja hyvän rotuperimän edistämiseksi. Meillä on ollut ns. rescue-kissoja kaksikin kappaletta, enkä tällä mitenkään pese omaatuntoani, toisaalta en myöskään tunne, että sille on tarvetta. Kaikilla kissoilla on paikkansa maailmassa, mutta minua enemmänkin surettaa ihmisten asenteet eläimien arvosta. Mieluusti tekisin vapaaehtoistyötä paikallisessa eläinsuojeluyhdistyksessä, mutta niissä varsin usein on esim. kaneja ja olen häkeissä käytettävälle heinälle allerginen. Kävin tutustumassa paikalliseen eläinsuojeluyhdistykseen ja iltani päättyi tukkoisena ja silmät kutisten. Unohdin tällaisen pikkuseikan kuin löytökanit. Noh, joka tapauksessa! Pidän kaikista kissoista, mutta nyt satun pitämään pyhä birmoista rotuna ja siksi haluan osaltani olla levittämässä kauniin rodun ilosanomaa.

Ehkä on aika purkittaa tämän kertaiset höpötteöyt ja yritän vihdoin muistaa hoitaa mainitsemani kasvattajakurssille ilmoittautumisen. 3 - 2 - 1 - ja unohdus! Oho. Katsotaan miten tyypille käy. 😼