Ensimmäiset näyttelykokemukset

Päivityksiä tulee nyt vähän tiuhempaan. Kissoista kirjoittaminen on mukavaa vastapainoa opparin kirjoittamiselle. Tänään opparinohjauksessa sovittiin seminaaripäivä, joten työlle on deadline. Ihanaa ja jännää! Kuka tahansa opiskelija potee niin haikeutta, kuin odotustakin siitä, että opinnot vihdoin päättyvät. Minulla on kyllä kalenterissa tilaa vapautuvalle ajalle varmasti käyttöä. Valmistumiseni ei ole ainoa odottamani asia, sillä kesän korvilla meille pitäisi kotiutua odotettu kissanpentu, joka tulee täyttämään Mein jättämän aukon.

Minulle, meille, kissat muuttavat aina ensisijaisesti perheenjäseniksi. On väritoiveita ja haaveita, mutta olennaisinta oli hyvinvoiva ja terve kissayksilö. Minä kovasti toivoin ruskeanaamiota, koska jollain tapaa se minulle edustaa birmoja. Meille ei tullut ruskeanaamiota, vaan ruskea tabby ja suklaanaamio. He olivat täydellisisä. Mohi jopa paljastui varsin kelpoiseksi näyttely-yksilöksi. Mei kulki ensimmäisen luokan Mohin kaverina, mutta Mein sukat eivät vastanneet rotustandardia, joten hän jäi eläkkeelle vuoden ikäisenä. Mei valmistui kyllä ensimmäiseen titteliinsä, premioriksi. Pokaali  ja valmistujaisruusuke ovat nyt muistoina yhteisestä matkasta. Siinä missä muista edesmenneistä kissoista on mukana muistot ja valokuvat, Meistä muistuttaa myös näyttelyruusukkeet ja pokaali saavutetusta etapista. 

Mohin kanssa jatkamme näyttelytaivalta. Emme lokakuun jälkeen ole käyneet näyttelyissä, mutta nyt aktivoidumme jälleen näyttelytouhuihin. Olen jo ilmoittanut Mohin mukaan URK:in Siuntion näyttelyyn, joka pidetään toukokuussa. Näyttelyissä on yleensä ihan kiva pöhinä ja pääsen höpöttelemään muiden kissaihmisten kanssa. Näyttelyissä on myös aina paikalla paljon myyjiä, joilta olen ostanut paljon tarvikkeita kammoista leluihin. Tarttuipa joskus mukaan monta laatikollista kissanhiekkaakin, kun sattuivat olemaan hyvässä tarjouksessa. On ihan kivaa mennä pitkästä aikaa näyttelyyn. Viimeisin kokemus oli varsin pian Mein kuoleman jälkeen, eikä se silloin tuntunut hyvältä. Elämä kuitenkin jatkuu uusin energioin.

Mohin kanssa kävin ensimmäisen kerran näyttelyssä lokakuussa 2023, kun Mohi oli juuri täyttänyt neljä kuukautta. Neljä kuukautta on vaadittu ikä näyttelyyn osallistuakseen. Ilmoittautumisajan aikana Mohi oli vielä kasvattajan omistuksessa, ja hän hoiti vaadittavat ilmoittautumiset puolestani. Enemmän murehdin varsinaista näyttelyyn valmistautumista. Sain kasvattajalta erinomaiset ohjeet pesuun ja tarvikkeisiin, mutta pelkäsin unohtavani kuitenkin jotain. Kasvattaja lohdutti minua sillä, että kunhan muistan ottaa mukaan tärkeimmät; kissan ja rekisterikirjan ja kissa toivottavasti myös pestynä. Peseminen on varmasti edelleen oma kehityskohteeni ja yritän joka pesukerralla onnistua edellistä kertaa paremmin. Pentukissan peseminen on muuten varsin mutkatonta verraten jo aikuistuneeseen kollipoikaan, jolle viimeinen niitti on vähintään se hetkin, kun kamala kuivain hurahtaa käyntiin. Itse pesusta Mohi vaikuttaa jopa nauttivan; lämmin vesi ja purkinavaava, joka hieroo karvaturria lähes joka paikasta. Kasvattajan luona Mohin pesu onnistui vielä kotioloja paremmin.

Ensimmäinen näyttelypäivä jännitti lopulta odotettua vähemmän. Jostain syystä ajattelin siihen liittyvän valtavasti eri kikkoja ja kommervenkkeja, mutta kasvattajan ohjauksessa päivä meni oikein hyvin. Näyttelyyn mennessä ensimmäisenä tsekataan rekisterikirja ja ilmoittautuminen. Pistokokein tehtäviä eläinlääkärin tarkastuksia ei vielä ole omalle kohdalle osunut, mutta sano mun sanoneen; tässä, kun siitä mainitsen seuraavassa näyttelyssä aivan varmasti nakki napsahtaa. Ostimme näyttelyhäkiksemme tuplastrudin, jota käytimmekin molempien kissojen ollessa mukana. Mohia varten hankimme soolohäkin, joka on ollut ihan pätevä sekin.

Mukaan kannettavia kuitenkin piisaa. Ei siis riitä, että mukana on vain kissa ja rekisterikirja. Häkkejä näyttelynjärjestäjät tarjoavat osallistujien käyttöön, mutta toistaiseksi minulla on aina ollut oma mukana. Meidän automme on varsin pieni ja jos tavaraa tulisikin enemmän, jättäisin varmasti häkin matkasta. Toistaiseksi olemme kuitenkin mahtuneet verrattain hyvin häkin, kahden kissan ja kolmen matkustajan voimin. Joihinkin näyttelyihin lähdemme koko perhe.

Ensimmäisellä kerralla minua hämmensi ihan valtavasti kissojen numerot ja kissojen EMS-koodit. Koodista selkein osa on rotu SBI, pyhä birma (sacred birman). Sitten on väri ja kuvio. Mohin, joka on ruskeatabbynaamio, EMS on SBI n 21 ja voin luvata, että en vieläkään tarkistamatta sitä muista. Mutta tämä on ihan mielenkiintoista tietoa tämäkin, sillä samalla periaatteella rakentuu kaikkien kissarotujen EM-koodit. Nykyään tuomarit ja oma paikka löytyvät jo ihan luontevasti. Jokaiselle kissalle nimetään oma tuomarinsa ja kissan numeron perusteella voi arvioida milloin oma vuoro tulee. Yhden kissan arvostelussa menee n. 5 minuuttia, mutta tuomareissa on valtavasti eroja. Kannattaa kuitenkin varautua siihen, että omaa vuoroaan joutuu odottamaan.

Niin, niistä kannettavista. Kuten kasvattajakin sanoi, ne tärkeimmät eli kissa ja rekisterikirja. Kissalle vessa, lepopaikka (Mohi tosin sujuvasti lepäilee vessassaan), kupit ruualle ja vedelle on aika perussetti mitä mukaan on otettava. Sitten toki on kampaa, harjaa ja muuta tarvittavaa kissan kaunistautumiseen, kuten kuivashampoo. Matalareunainen kannellinen laatikko on ollut ihan huippu mukana kulkevana hiekkalaatikkona. Osa myös suosii pieniä kannellisia laatikoita myös ruokaa ja vettä varten. Näyttelyissä on yleensä jonkinlainen kahvio, josta saa syötävää ostettua, mutta minulle oma ruokapuoli tuottaa aina päänvaivaa. Termariin kahvia ja voileipiä tai salaattia mukaan. Sekä tietysti juotavaa omaan makuun. Tietysti jokainen pakkaa tavaraa mukaan sen mukaisesti mitä tarpeelliseksi näkee. Usealla on myös kuljetusrattaat kissoille, joista minäkin haaveilen. Toistaiseksi ollaan kuitenkin pärjätty ilmankin, eikä täysin haluamaani mallia ole tullut vastaan.

Vielä emme tiedä onko tuleva kissaneitomme näyttelytasoinen, mutta se selkiytyy tyttösen kasvaessa ja paljastaessa piirteensä. Mohin rinnalla näyttelyissä kulkisi kuitenkin ihan hyvin toinenkin kissa, mutta vaikka se on toiveissa ensisijaisesti toivomme uutta perheenjäsentä ja Mohille rallikaveria.